Nyt ei just jaksa kyllä runoilla mitään mutta laittelenpa kuvatuksia kuitenkin, sillä ainahan se kamera käy ja nyt täällä saa tähteillä myös äitini joka viikoinen hoitokoira Romeo alias Romppu, ihana kääpiösnautseri herra. Rompulla onkin oikeastaan kaksi kotia. Viikot Espoonlahdessa äitini kanssa ja viikonloput kotonaan, vielä hieman keskeneräisessä talossa Kemiössä. Vaan jos Rompulta kysytään kumpi 'perhe' on se omimmalta tuntuva niin vastaisi: Espoonlahdessa oleva hoitotäti. Sillä hoitotäti vie lenkille metsään, hoitaa turkkia, heittelee palloa ja hankkii ruuat ja namit. Hoitotädin sängyssäkin saa nukkua vaan Kemiössäpä ei saakaan. Hoitotäti on myös se, jonka kanssa eniten aikaa vietetään. Tämä kuitenkin loppuu vuoden päästä kun se 'oma' emäntä jää lopullisesti eläkkeelle ja talo Kemiössä valmistuu. Tulee koiralle ja sen hoitajalle kyllä molemmille iso suru puseroon silloin puhumattakaan hyvinvoinnin laskemisesta kun ei enää kukaan turkin takkuja selvittele eikä palloa iltasella heittele. Vaan ei iäkäs äitini enää ihan omaa koiraa kuitenkaan halua vastuullensa.
Mikään ei elämässä ole ikuista...

Romppu Kopparnäsin rantakallioilla miettii kahta kaivamishullua koiraa (Lucaa ja Ljubaa), eikä ymmärrä ollenkaan miksei he mielummin leikkisi hänen kanssaan. Eikä tuohon rantaan liukuvien aaltojen lähellekään oikein uskalleta mennä.

Ljuba yrittää selvästi omalla esimerkillään osoittaa ettei ole syytä huoleen.

Lucalla ei ollut pahemmin aikaa minkäänlaisiin esimerkillisiin toimenpiteisiin kun...

...piti kiirehtiä katsomaan mitä kivaa se siskolikka oli löytänyt.

Olisi se Romppuakin kiinnostanut mutta se vaarallinen vesi...

Lopulta saatiin pikkuherra poseeraamaan veden lähelle namipalkkion toivossa.

"Hei saan kai minäkin."
Rapatessa roiskuu ja kaivaessa jää sammaleet päähän. Niin se on.

Äitini kotitalon nurkalla kasvavia tyrnipensaita EI VOI OHITTAA ilman maistiaisia.

Olkoon seuraava kuvasarja nimeltään: 'Meidän maastot'. Tässä me ollaan Soukan Krattivuorella. Ihana kalliomaisema, joka päättyy Soukan rantatielle. Sillä puolen onkin jyrkänne, josta näkyy meri saarineen ja kirkkaalla ilmalla sieltä voi havaitaTallinnan laivojen ohilipumisen horisontissa.

Kepit ne maistuu aina yhtä hyvälle.

Ljuballe tuo keppivimma on pienoinen mysteeri, paitsi silloin kun sen kepin saa napattua veikalta pois. Näin pitkäkarvaisena Ljuban toinen nimi on Neiti Breshnev. Ehkä syynkin saatatte arvata.

Lopuksi pitää putsata tikut pois parrasta.

Nyt on siskolikka löytänyt taas jotain mielenkiintoista.

Katosi kuin tuhka tuuleen. Lucan mielestä pitäisi seurata perässä.

Mitäs te siellä huhuilette? Täällähän minä olen.

Muutoin ei nyt arkisin ulos pääasialliselle lenkillemme keritäkkään ennen auringonlaskun aikaa. Joten kuviakaan ei niin paljoa voi napsia. Tässä siis vain näitä silhuettihahmoja vasten laskevaa aurinkoa.

Erityisen upeita ovat kyllä olleet parin viime illan auringonlaskut meren ylle. Niistä löytyy enemmän kuvia tuolta luontoblogistani. Samalla siellä käydessänne voitte osallistua erääseen sanaleikkiin mikä minulla siellä on jos kiinnostaa.

Tähän loppuun lisään vielä koiravideon, johon pääsette klikkaamalla linkkiä: Kaivamismania
Tein sen Ljuban 7-vuotispäivän kunniaksi. Ljuba siis täytti 7 vuotta 1.11.2008 mutta koska olin itse töissä eikä Lucan vatsakaan niin teräskunnossa vielä silloin me vietetään synttäreitä nyt tulevana lauantaina. Lahjan olenkin jo ostanut mutta kakkutarvikkeita en vielä.
Video kannatta kylläkin katsoa napsauttamalla sen alla olevaa tekstiä: "Watch in high quality" vaikka se latautuukin silloin hitaammin. Jostakin syystä YouTubeen ladatut videot ovat normaalilaatuisina itse asiassa heikkolaatuisia.

Toivottelen näine puheine teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja voimia jaksaa kaamoksen keskellä.