No niin. Onpa nyt kulkurityttöni Ljuba saanut viettää jo toisia synttäreitään täällä Suomessa ja mukavaa oli.

Se on sitten se näyttöviikkonikin päätöksessä ja haikein mielin hyvästelin kaikki talon asukkaat. Monia tulee oikeasti ja aidosti ikävä. Elvi minun tanssiprinsessani, jonka kanssa vitsailtiin kaikkea maan ja taivaan välistä. Sirkku pieni metsän keiju. Toini, rempseä ja retee naisihminen, jolta ei pasmat menneet sekaisin. Eila, koirarakas ystäväni, joka ei koskaan unohda rakasta edesmennyttä villakoiraansa (oli ollutkin niin viisas). Sylvi, aina kotiin lähdössä oleva ystäväni mutta ne hymyt, jotka hän soi sai päiväni paistamaan. Lahja, herkkä kaunotar ja minun oma kulta pien. Reino, herrasmies päälaesta varpaankärkiin. Elina, hätäistä hätäisin käytävillä hiippailija ja silti osasi ihan hetkittäin rauhoittuakin jos vaan jutteli rauhoittavasti hänelle. Pieni Saara - Saara nauravainen. Irja, joka tykkäsi vain miehistä ja hänen poikaystävänsä pentti, jonka kanssa istuivat TV-huoneessa käsikkäin. Harvinaisia hymyjä toki häneltäkin sain. Niilo suuri naistenmies kun sille päälle sattui. Lahjan ja Eilan kanssa kovasti flirttaili. Sissi, jonka ainainen huoli oli mistä päivämäärästä oli kyse ja joka muisti aina sanoa, että toin hänelle auringon tullessani silloin kun se paistoi. Edith, karjalasta kotoisin oleva hyvin suloinen ja lämminhenkinen mummeli, saunakaverini. Laili, Saaran huolestapitäjä ja useimmiten niin hymyileväinen 14 lapsen äiti ja niin moni muukin kuten myös kaikki ne ihanat työtoverini. Suurin kiitos kuuluu mentorilleni ja ohjaajalleni Outille, jonka työpanos, energian määrä, tietotaito ja lämpimän inhimmillinen ote oli minulle kullanarvoisia. Ikävä tulee.

Siirrytäänpä kuitenkin asiaan. Perjantaina poikkesin kotimatkalla kaupassa sitten ostamassa kakkutarvikkeet. Tämänkertainen kakku oli seuraavanlainen:

Taikina:
Pirkka pikakaurahiutaleita ja riisijauhoja (50/50)
Pieni tilkka kasvislientä
Pirkka porkkana sosetta
Laktoositonta maitojuomaa
Kaksi luomukananmunaa
Vatkasin kaikki ainekset ja laitoin rasvattuun uuniivuokaan 200 astetta ja 40 minuuttia

Kuorrutus:
Laktoositon raejuustopurkki
Pilkottu kovaksi keitetty kananmuna
Survoin ainekset keskenään sauvasekoittimella ja levitin kakun sivuille.

Koristelu:
Parsakaalia survottuna
Kananmunanviipaleita
Porkkanamakkaran viipaleita sekä keskellä päällä joulupuun muotoiseksi leikkaamani pala.

Parsakaalin levitin kerrokseksi kakun päälle ja sen jälkeen liimasin kananmunaviipaleet sivuille siihen kuorrutukseen.
Parsakaalin päälle laitoin sekä kananmunaviipaleita että porkkanamakkaraviipaleita ja sen puun mallisen palan sitten keskelle. Lopulta liimasin pieniä kolmikulmaisia paloja porkkanamakkaraa kaikkiin tyhjiin kohtiin kakun reunoilla. Lautasen reunat koristelin vielä puolikkailla Pirkka porkkanalätyillä. Lopputulos oli minusta oikein sievä.
Kyseessä oli siis hyvinkin vegetaarinen kakku, koska Luca ei voi lihaa syödä mutta makeutta se sai porkkanasoseesta ja kasvisliemestä muutakin makua. Myös raejuusto, kananmunat ja porkkanamakkarat antoivat makua, joten kyllä se todellakin koiruuksille maistui. Lisäksi se oli hyvin terveellinen kakku, jolla hyvinkin saattoi korvata koirien ilta-aterian.

Luomisen iloa oli tämän koirakakun suunnittelussa ja tekemisessä.

Vieraitakin Ljuballa toki oli. Äitini tuli Romppu koiran kanssa ja naapurista tuli ystäväni Ruut ja Rauni sekä Vilma ja Nelli koira neidit. Siis kunnon pienet kekkerit.
Me ihmiset herkuttelimme juustopasteijoilla, karjalanpiirakoilla sekä kahdella eri äyriäissalaatilla ja höysteeksi oli valkoviiniä. Kahvin kanssa oli äidin leipomia pullia, suklaakeksejä ja pikku dominokeksejä.

Pientä ikimuistoista lisäväriä kekkereihin toi se kun äitini kertoi tiputtaneensa kuulolaitteestaan lattialle patterin kun oli sitä vaihtamassa. Tavallisesti niin nirso pikkumies Romeo päätti sen siliän tien nielaista lattialle vierineen pikku patterin. No eikun soittamaan pieneläinklinikalle. Sanoivat, että luultavasti ei ole hätää eikä patterin pitäisi liueta ruuansulatuskanavaan. Vaan ehdottivat koiran oksettamista. Mutta eihän minulla ollut kotona kuin Pan-suolaa, joka on koirille myrkyllistä. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan tavallista jodi-suolaa. Sillä aikaa kun äitini kipaisi kaupassa annoin Rompulle pienen annoksen ruokaa, että siellä vatsalaukussa olisi jotain mitä hän kykenisi oksentamaan.
Tällöin eivät olleet vielä muut vieraat saapuneet. Sitten vaan kostutettuja suolapalloja koiran kurkusta alas. Mitään ei tapahtunut. Lopulta otin ruokalusikan ja törkkösin sitä suolaa kuivaltaan Rompulle suuhun ja pidin kuonosta kiinni, että se oli pakko nielaista.
Juuri kun pihan oveen koputeltiin ja pikkupimut sekä Ruut saapuivat juhliin alkoi Romppu yökkiä ja oksensikin olohuoneen matolle mahansa sisällön ulos. Ja kyllä. Myös se pikku patteri tuli sieltä pois. Kaikki siis hyvin ja sitten vaan ruiskulla vettä Rompun suuhun useamman kerran, että pahin jano lähtisi pois ja mahdollinen jäljellä oleva suola liukenisi mahdollisimman hyvin.
Maton siivoukseen kului kyllä aikamoisen paljon talouspaperia ennenkuin sen saattoi rätillä putsata. Onneksi käytän uusiopaperia, eli luontoystävän tuotteita.

Loppu sujuikin sitten mallikkaasti ja tänäänkin Rompulla on kuulemma vatsa toiminut ihan normaalisti.

Äidiltäni Ljuba sai vaakkuvan ja ihan aidon näköisen kumisorsan ja se oli oikeasti lähes liikuttavaa kuinka Ljuba piteli sorsaa suussaan loppuillan päästämättä sitä hetkeksikään pois toisten ulottuville. Se kertakaikkiaan ihastui siihen ikihyviksi kun kerran sorsahullu on. Ihan nappilahja siis. Luca sen sijaan rakastui isoon karvaiseen palloon, joka oli kyllä sekin Ljuballe tarkoitettu mutta eipä se Ljubaa haitannut.
Ruutilta saivat kasvisperäiset luut, jotka nyt illalla popsivat sekä uuden narulelun, jonka Luca minulle kiikutti tänä iltana kun katselin telkkaria. Tosin Ljuba sen sitten nappasi itselleen. Raunin lahjan jouduin valitettavasti luovuttamaan takaisin, jotta hän vei ne omalle Iltsu koiralleen kotiin, koska olivat koirankeksejä, joissa on naudanlihatuotteita eikä niitä voi kumpikaan koiristani syödä. Vaan lupauksena oli tuoda Ljuballe possunkorva tilalle kunhan huomenna kaupat aukeavat.

Nämä kuvat ovat kylläkin huonolaatuisia, koska edelleenkään tuolla kameralla ei saa mitään kunnollisia sisäkuvia mutta esittelenpä ne nyt kuitenkin tässä.

Synttäriporukka

Nellillä oli edelleen juoksut menossa ja vaikuttikin olevan oikein myötämielinen Romppua kohtaan, jolla oli hieman tukalat oltavat kun hormoonit jylläsivät puolin ja toisin. Pitikin vähän katsoa perään, ettei ne narttupöksyt yllättäin joutuisi riisutuksi. Lopulta Romppu kyllä käyttäytyi herrasmiehen elkein ja tyytyi vain kuiskailemaan rakkauden sanoja Nellin korviin. Vilma kovasti kävi Romppua myös mielistelemässä ja sulojansa esittelemässä sen kun ehti siskonsa kyykyttämiseltä. Vaan kyllä Nellin ne ihastuspisteet tällä kertaa kotiin veti.

Koville otti kyllä pelkästään poseerata kakun kanssa mutta tämän jälkeen sai sitten myös niitä maistiaisia kukin koiruus.

Ljuba ja hänen sorsansa.

Kaksi karvapalloa. Luca ja se toinen.

Kaiken kaikkiaan kivat kekkerit draamoineen päivineen. Ljuba kiittää kovasti kaikkia vieraitaan mukavista lahjoista ja kivasta seurasta.