pakko tota kameraa on raahata mukaansa joka paikkaan. Nyt tuli vuoro kokeilla miten se makro-objektiivi toimii. Ilma oli tosi hämärä, joten näkyyhän sekin kuvien laadussa mutta sen sanon, ettei digillä olis saanut näitäkään kuvia muuta kuin todella rakeisina.

Parit kuvat ovat minusta oikein kivoja itse asiassa noin tunnelmaltaan - joskaan eivät kyllä tuo joulua mieleen mitenkään. Mutta sehän se on tämä etelärannikkolaisten vitsaus. Mustat joulut.

Toisaalta useimmat kuvat Ljubasta olivat tämän näköisiä. Kovasti oli tytöllä vauhti päällä siellä järven rannalla nuuskutellessaan. Mutta sinänsä noin niinku vauhtikuvana ihan ookoo vaikka näyttääkin siltä että vettä tulisi oikein sivuttain ja kauhea myrsky meneillään mutta ihan vaan hyvin vähän sitä oikeasti tuli.

Tässä sentään taisi nanosekunniksi ihan pysähtyäkin ja kun oli se sarjakuvaus päällä niin tuli suht normaali kuva.

Luca se ei pysy vedestä poissa. Turha sellaista kuvitellakaan.

Narcissos kompleksihan sillä onkin. Aina se on itteensä ihailemassa vedenpinnasta.

Ljuba joutui sitten laiturille poseeraamaan vielä ennen kotiinlähtöä, että sais edes yhden kuvan missä ihan sen pääkin näkyy.

Kun tultiin kotiin - siis lumikasojen kautta - niin vaikutti Ljuba kovin viluiselta. Vaikka Ljuba ei siis siellä vedessä käynyt ihan rantavettä lukuunottamatta eikä kasoilla möyrinyt mutta niin vaan paleli.

piti oikein peitelleä koissut saamaani ihanaan poronkuvioiseen torkkupeittoon.

Tyytyväisinä ne sen alla somasti vierekkäin pötköttivätkin aikansa kunnes tuli jo liiankin lämmin.

Eipä muuta kuin hauskaa joulunodotusta vaan kaikille karvaisille kotitontuille ympäri Suomen maan.